Aika kuluu. Kohti talvea mennään kovaa vauhtia. Viime yönä oli niin
pimeää ja sumuista, että katulamput valaisivat pelkkää tyhjyyttä. Niin se vaan on, että Helsinkiä ei voi tuoda taskussa takaisin kotiin. Vaika kuinka toivoisin. Joka kerta se ottaa avosylin vastaan. Olen ollut surkea kuvaaja. Ja toivoton opiskelija. Onneksi pimeällä metsätiellä saa laulaa sydämensä kyllyydestä. Se tie alkaa käydä yhä tutummaksi.
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti