Miksi pitää aina olla oikeassa ? Miksen saa sanoa yhtäkään kritiikin sanaa tulematta leimatuksia jonkin sortin aktivistivalittajamarisijateiniksi ? Kuitenkin, tiedän kokemuksesta, että tässä yhteiskunnassa kaikkea arvostellaan. Jokainen on maalitauluna. Turhautuneisuus on päivän sana ! Unohtaa saa tottakai ja virheistä oppii, mutta miksi se tapahtuu aina muiden kustannuksella? Onneksi voi soittaa pianoa kunnes käsi kramppaa. Kulkea pimeää tietä kotiin. Ostaa ylimääräisen kupillisen kahvia. Katsella tähtiä. Nukkua sohvalla. Ja odottaa vain, ihan hiljaa. Härligt, eller hur ? Mutta jostain syystä se ei riitä maailmalle. Aamuisin täytyisi herätä. Olla pirteä ja tietoinen siitä missä ja kuka on. Jaksaa nähdä liikaa vaivaa ja olla hyödyksi yhteiskunnalle. Eikä luopua hymystä hetkeksikään. And that, my friend, is the hardest part. Siihen lisäksi vielä väsymys. Se on sitä kun joka kerta kun räpäytät silmiä ne aukeavat yhä vähemmän. Kunnes lopulta pysyvät kokonaan kiinni. Koulussa tämä ilmiö tapahtuu minuutissa, illalla siihen kuluu noin viisi tuntia. Miksei saa nukkua silloin kun nukuttaa ? Ja bussilla kotiin tullessa mieleen juolahtaa ajatus siitä, pitäisikö kävellä jäljellä olevat 6kilometriä ettei nuku pysäkin ohi.. Oivoi. Pitäisi kirjoittaa 5 myöhässä olevaa esseetä. Ja 3 ei myöhässä olevaa. Ja sitten on vielä kaikkea muuta epämieluisaa..
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti