Jokainen on oman onnensa seppä. Vaikka se onkin kliseistä ja oikeastaan en edes pidä sanonnoista. Annan muiden vaikuttaa itseeni negatiivisesti, aivan liikaa. Mutta onnen voin valita itse. Kukaan muu ei loppujen lopuksi voi siihen vaikuttaa. En tiedä olenko oppinut kummalisen innostus onnellisuuden siksi ettei elämässä ole tarpeeksi jännitystä ja mielenkiintoa, mutta jokatapauksessa se tulee kuin selkärangasta. Geeneissä se ei ainakaan ole.. Sen olen huomannut. "Hyppiä nyt riemusta tasajalkaa pikkujuttujen vuoksi, pah !" Niin ne kaikki sanoo. Ja katsoo mua kummissaan. Mutta mulle se on totta. Ja ihmeellistä. Ihan kaikki. Raidalliset paperipillit. Aurinko. Antiikkilasipullot. Kirjat. Saippuakuplat. (puhaltelen niitä ihan rehellisesti sanottuna päivittäin. Salaa.. shh) Itsekeksityt reseptit. Ihan vain yksi halaus pitkän päivän jälkeen. Kauniit sanattomat hetket juuri ennen auringonlaskua. Hiirenkorvat puissa. Kaikki se. Ja monet muut. Ne värittää mun päiviä enemmän kuin uskottekaan. Miksei saisi iloita täydellisestä avocadosta ? Tai ihan vain siitä, että on elossa ?

julia.