Täyttä hepreaa

Miten hirvittävän ankean karmivaa olikaan laskeutua auringonpaisteesta pilvien päältä, harmaan Helsingin ylle ? Mielessä pyöri vain ajatus täyskäännöksestä ja jopa lentokoneen kaappaamisesta. En usko, että kanssamatkustajia olisi edes haitannut.. Suomessa on kuolettavan tylsää. Haluan pois. Mutta palataanpa puolitoista viikkoa taaksepäin, aikaan jolloin asiat olivat jokseenkin mallikkaasti.
Virittäytykää tunnelmaan ja fiilistelkää alkuun Jasonia :

Olen erittäin huono pakkaamaan. Mutta ehkä juuri sen vuoksi suoriudun siitä yllättävän nopeasti. En uhraa vaatekappaleiden valitsemiselle liikaa aikaa, vaan sullon niitä summanmutikassa laukkuun ja annan asian olla. Muulla perheellä sen sijaan on ongelmia tämän asian kanssa. Pakkaamiseen kuluisi monta päivää, mutta äiti jättää sen aina viimeselle tunnille ennen lähtöä. (paluumatkalla näin lentokentällä miehen jolla oli olallaan vain pieni kangas nyytti jasiellä kaikki tarpeellinen, nerokasta !) En tiedä kuinka jatkaa tätä tekstiä.. Yksityiskohtaisesti, pääpiirteisesti vai rönsyillen sinne tänne todellisuuden ja unelmien välillä. No jaa, katsotaan miten käy. Sen tiedän, että tästä tulee pitkä postaus. Saatan ehkä katkaista sen keskeltä tai jopa aikaisemmin, ja jakaa sen teille osissa. Jason Mraz vaihtui juuri Beatlesiin. 

Siis, saavuimme aurinkoiseen Israeliin aikaisin perjantai aamuna. Lämpöä, palmuja, onnellisuutta, vaikka siellä nimellisesti onkin keskitalvi. Taidan jättää tässä kohtaa selittelyn vähemmälle, katselkaa kuvia. Niitä on vielä paljon jäljellä. Nyt olen kuoleman väsynyt, enkä edes tiedä minkä vuoksi. Ensi kerralla kerron teille papukaijoista, kuolleesta merestä, tähtikuviosta, itkumuurista ja bazaareista jos siis pääsemme niin pitkälle. Huomenna on aika taas syventyä oppikirjoihin. Voih.. Ajatus harhailee, haaveilen tällä hetkellä marimekon astiastoista ? Mutta nyt,  לילה טוב

julia.