Nyt on kevät. Ihan varmasti. Sillä yritän hämätä itseäni. Esittää, että kaikki järjestyy. Istua huoletta kahvilan kulmapöydässä, vailla huolen häivää. Mutta kun se hetki on ohi, mun elämä palaa sekasortoon. Tänään on oksettanut koko aamun. En sanonut mitään. En tahtonut huolestuttaa ketään. Jospa tästä alkaisi edes lievä nousukiito. Kaikkeni yritän. Mutta tämä rutiinittomuus raastaa mut riekaleiksi..
Olipas valheellisen onnellisia aamupalakuvia..
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti