Unohdus. Se on kuluneen viikon sana. Sekava mielentila ja käheä kurkku vain pahensivat asiaa. Kuinka voi unohtaa perjantain ? Ja vielä kahdesti perjantain aikana. Mitä ihmettä.. Miksi aiheutan pettymyksiä joka taholle. Jatkuvasti. Tunnistan taas myrskyn enteet. Kohta se taas alkaa.. Sanokaa mun sanoneen. En kestä tätä enää kauaa.. Liikaa epävarmuutta. Tahdon takaisin rutiineihin. Turvalliseen arkeen. Kaikki on tällä hetkellä niin auki. Ja se on ristiriitasta. Vihaan suunnitelmallisuutta ja olen aina ollut spontaani. Mutta nyt kun mikään ei ole varmaa en kykene toimimaan. Hakupaperit lähti keskiviikkona sibaan. Mitä ihmettä sekin oli !? Ei musta oo siihen. Helsinkiin kyllä, muttei opiskelijaksi. Tahdon pois täältä. Jonnekin jossa on kaunista ja kuvauksellista. Tahdon olla hiljaa ja kuunnella. Maailmassa on niin valtavasti tarinoita. Joka paikassa. Eikä kukaan oikeen pysähdy kuuntelemaan mitä universumilla on sanottavaa. Se on surullista.. Mullakaan ei oikein oo aikaa sellaseen. Tulevaisuus kaatuu päälle. Antais jo olla. Mä en oo valmis vielä. Kaikki on keskeneräistä..

julia.