Voi kuinka paljon rahanmenoa voikaan ihminen itselleen keksiä puolessa tunnissa. Ikuinen ongelma vain on se ettei rahaa yksinkertaisesti ole. Tahdon polaroid kameran, ja tilata Frankien. Tahdon oman kasvimaan, ja asunnon jossa on korkeat ikkunat, pieni parveke, ja joku jonka kainaloon nukahtaa iltaisin. Tahdon lappuhaalarit, ja jotain erilaista niiden seuraksi. Kaktuksen tuohon tyhjään ruukkuun. Oman kirjaston ja maailman mukavimman nojatuolin. Motivaatiota ja ymmärrystä opiskella. Tajusin tänään ettei mulla ole epätodellisuudentajua (todellisuudentajun puutehan on sitä, että luulee todellisuutta kuvitelmaksi, mulla se on toisinpäin; mun kuvitelmat muuttuu huolestuttavan usein tosisksi mun päässä) Pitäisi opetella olemaan parempi sisko. Ja siivota huone. Ostaa hieno teepannu ja opetella kaatamaan teetä niinkuin ihmiset jossain kaukomaissa tekee. Tiedättehän ? Korkealta, kuitenkaan läikyttämättä teetä. Näin tänään ensimmäistä kertaa pajunkissoja ! Kevät tulee. Ja mä haaveilen sädetikuista, hattaroista ja saippuakuplista. Vain siksi, että ne ovat erittäin kuvauksellisia. Kuten mielestäni ehkä salaa minäkin olisin ollut tänään. Ei vain ollut ketään kameran kanssa lähistöllä. Harmi. Tosin se kuvattavana olemisen tune katosi noin millisekunnissa..

julia.