Kuten otsikosta voi päätellä, olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä. Vielä nykyäänkin havahdun kahvilan nurkassa siihen tosiasiaan, että olen puoli tuntia tuijottanut viereisen pöydän pariskuntaa, niiden eleitä, tyyliä, ilmeitä ja kemiaa. Kummallista. Mutta silti kiehtovaa. Tänään aamulla suuntasin yliopiston kirjastolle (koska kaupungin kirjasto on ammuttu täyteen ahdistuneita abeja joihin en halua törmätä) lukemaan psykologiaa. Lukemisen aloittaminen oli työlästä heti aamutuimaan, ja aloin katseellani seurata kahviossa asioivia ihmisiä. Ensinnäkin kielien kirjoa oli niin runsasta, että keskustelujen aiheet jäivät vähemmälle huomiolle. Kahvia ne kaikki halusi. Ja sämpylän. Kaksi nuorta naista istui ikkunan vieressä, kumpikin nojaten rennosti selkänojaan, eikä kyynärpäillä pöytään niinkuin olettaisin. Tai kuten lukion ruokalassa ihmisillä on tapana tehdä. Sijaintini oli optimaalinen, toisessa kerroksessa, kaiteen vieressä, niin, että näin kaiken alemmassa kerroksessa tapahtuvan. Kolme vanhempaa miestä istui kahvilla keskipöydässä ja keskusteli gangsteri elokuvista, sen saatoin erottaa erittäin hyvin. Elämä yliopistolla näytti rennolta, maanantaista huolimatta. Jotain hektistä siinä silti oli. Ehkä opiskelijoiden stressin saattoi aistia, vaikkei se päällepäin näkynyt. Tulevaisuus ja yhteishaku painavat jo päälle. On aika tehdä päätöksiä. Ja lopettaa seinäruusuilu. Anteeksi, oli pakko jakaa tämä hassu harrastukseni teidän kanssa.. Ensi kerralla, lupaan, on taas Israel kuvien vuoro !
julia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti